Takaisin

ArtsEqual-esittelyssä Isto Turpeinen



Isto Turpeinen (TanssitT) on tutkija, pedagogi ja tanssija. Hän toimii vierailevana tutkijatohtorina Taideyliopistossa Esittävien taiteiden tutkimuskeskuksessa (TUTKE) Tanssin hyvä -tutkimuksessa (tanssinhyva.fi) ja osa-aikaisena tutkijana ArtsEqual-tutkimushankkeessa. Hän työskentelee kahdessa tutkimusryhmässä ArtsEqualissa. Kiinnostuksen kohteina ovat taidekasvatuksen saavutettavuuden kysymykset sekä taiteen perusopetuksessa että peruskoulussa.

Yhteystiedot: isto.turpeinen@uniarts.fi, p. 0500 404 240

 

Mitä tutkit ArtsEqual-hankkeessa?

Olen pohtinut taidekasvatuksen tilannetta ja sen saavutettavuuden ongelmia. Yhtenä näkökulmana ovat olleet pojat ja miehet taidekasvatuksen piirissä. Taidekasvatus saavuttaa parhaiten kaikki oppilaat peruskoulun toiminnassa, jolloin ajatuksena on, että peruskoulu on Suomen suurin kulttuurikeskus. Tästä seuraa tarve pohtia horisontaalista, rajoja ylittävää taidekasvatuksen yhteistyötä.

Mitä ongelmaa nykytilanteessa pyrit ratkaisemaan?

Tutkimuskaareni päätteeksi rakennan työkalupakkia, johon kerään välineitä etsivän kulttuurityön toteuttamiseksi, jotta huono-osaisuuden kierteet saadaan katkaistua. Taidekasvatuksen piiriin ei osata, ei pystytä tai ei vain tunnu olevan mahdollisuuksia hakeutua. Taidekasvatuksen hyvät vaikutusmahdollisuudet jäävät näin toteutumatta. Tähän voidaan puuttua etsivällä kulttuurityöllä ja matalan kynnyksen taidekasvatus- ja harrastustoiminnalla.

Miten tutkimuksesi liittyy ArtsEqualin ydintehtävään tutkia, kuinka taide julkisena palveluna voisi lisätä yhteiskunnallista tasa-arvoa ja hyvinvointia 2020-luvun Suomessa? 

Tähän kysymykseen antaa vastauksen suoraan koulu kaikkien ikäluokan oppijoiden yhteisenä ja suurimpana kulttuurikeskuksena. Toisena näkökulmana on kehollisen ilmaisu- ja taidetoiminnan lisääntyminen kouluaikana. Korostan näkökulmassani tanssin ja teatteriopetuksen mahdollisuuksia kehittää itseilmaisua, ryhmätoimintaa ja toiseuden ymmärtämistä. Etsivän kulttuurityön ajatuksena on taas kuvata yhteistyö- ja toimintamalleja, joissa tavoitteena on vaikuttaa äärimmäisissä tilanteissa kumuloituviin huono-osaisuuden kierteisiin eli tehdä interventioita juuri siihen kohtaan, jossa taidekasvatus ei muuten saavuttaisi.

Kuka tutkimuksestasi hyötyy ja miten?

Taidekasvatuksen toimijat, instituutiot ja keskukset sekä peruskoulun eheytynyt tai kokonaisvaltainen koulupäivä. Tämän kautta kohteena keskeisesti ovat lapset ja nuoret, joille rakentuu mahdollisuuksia rakentaa käsitystään itsestään ja suhdettaan ympäröivään yhteiskuntaa aktiivisina kansalaisina. Kyseessä on aktiivista toimintaa pystyvyyden tukemisessa ja syrjäytymisen ehkäisyssä. Syrjäytymisen hoitaminen jälkikäteen tai huono-osaisuuden kierteiden kääntäminen pitkällisten vaikutusten jälkeen tulee yhteiskunnalle monella tavalla ja monessa kohtaa erittäin kalliiksi.

Millainen on visiosi tai unelmasi tulevaisuuden Suomesta taiteen ja hyvinvoinnin näkökulmasta?

Taidekasvatuksen suurimpia merkityksiä ovat sosiaalisen ja kulttuurisen pääoman kehkeytyminen niin yksittäiselle kasvavalle lapselle ja nuorelle  kuin isommissa sosiaalisissa kokonaisuuksissa. Lyhyesti sanoen jokaisella kansalaisella olisi mahdollisuus ja kykyjä elinikäiseen ilmaisuun – elämänsä pohdintaan – hyvän elämän tekijänä.

Onko sinulla antaa tutkimuksesi pohjalta tai muuten taiteilijana taiteeseen ja hyvinvointiin liittyvää vinkkiä meille kaikille toteutettavaksi?

Korostan aistisuuden ja varsinkin kehollisten kokemusten palauttamista toimijoille itselleen – lähtien hiljaisuudesta, hitaudesta ja olemisesta ilman ulkopuolista tehostamista. Pidän luontosuhdetta ensisijaisena, hyvin pelkistettynä kokemuksen tilana. Tätä voi jatkaa ja kehkeyttää kehon tekniikoilla, minun tapauksessa tanssimalla oman elämän tanssia.