Takaisin

ArtsEqualin tutkijaesittelyssä Mari Martin



Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun tutkija Mari Martin tarkastelee eri kulttuureista tulevien, kantasuomalaisten ja muiden, kohtaamista ja kohtaamattomuutta. Hän kehittää ja tutkii taiteellista dialogia ihmisten yhteen saattamiseksi.

Yhteystiedot: mari.martin@uniarts.fi

Mitä tutkit ArtsEqual-hankkeessa?

Kehitän ja tutkin taiteellista dialogia keinona saattaa ihmisiä yhteen kommunikoimaan, keskustelemaan ja tekemään taidetta. Tarkoitan dialogilla toista kunnioittavaa, kuuntelevaa ja kohtaavaa vuorovaikutusta, jolla on taiteellinen tarkoitus tai päämäärä. Tähän liittyen toteutan monikulttuurisen yhteisötaidekokeilun Vuosaaressa vuonna 2017. Olen väitellyt teatteritaiteesta vuonna 2013. Taustani on teatterin rinnalla tanssissa ja monenlaisessa esittävän taiteen työssä ohjaajana, koreografina, näyttelijänä, tanssijana, esiintyjänä ja myös taidepedagogina. Luonnehdin taiteellista työtäni sanoilla monitaide, esitystaide ja yhteisötaide. Työni ArtsEqualissa liittyy tiimiin 4, Socially Responsible Arts Institutions and Artists.

Tulin ArtsEqual-hankkeeseen ensin muihin tehtäviin. Olin mukana toimittamassa kirjaa Taiteilija kehittäjänä (2015–2016). Kevään 2016 ajan toimin Eeva Anttilan johtaman tiimin Arts@School tutkimusassistenttina. Syksyn 2016 työskentelin tutkijana samassa tiimissä. Tiimille tekemäni kyselytutkimus Lastenkulttuurikeskukset osallisuutta tuottamassa. Huoltajien ajatuksia lastensa osallistumisesta taiteeseen ja kulttuuriin valmistui tammikuun lopulla 2017. Siinä on kysymys lastenkulttuurikeskusten palveluita käyttävien asiakkaiden, lasten huoltajien, ajatuksista ja kokemuksista liittyen kulttuuriseen osallisuuteen. Tutkimuksessa kartoitetaan myös kyselyyn vastanneiden perheiden vastaamisen aikaista tilannetta ja sen sekä sosioekonomisen taustan merkitystä siihen, miten huoltajat tarjoavat lapsilleen mahdollisuuksia osallistua ja tulla osallisiksi taiteesta ja kulttuurista. 

Mitä ongelmaa nykytilanteessa pyrit ratkaisemaan?

Kysymys, jota tarkastelen, on eri kulttuureista tulevien, kantasuomalaisten ja muiden, kohtaaminen ja kohtaamattomuus. Seuraava taiteellinen kokeiluni paikantuu Helsingin Vuosaareen, joka on Suomen monikulttuurisin alue 40 000 asukkaineen ja 50 eri äidinkielineen. Kohtaamiseni eritaustaisten ja eri tilanteissa elävien ihmisten kanssa ovat jo sinänsä tutkimuksen kohteena. Tutkin lisäksi, mitä erilaiset kohtaamisen tavat tuottavat, mitä niistä seuraa, mihin ne johtavat vuorovaikutuksessa toisen kanssa.   

Miten tutkimuksesi liittyy ArtsEqualin ydintehtävään tutkia, kuinka taide julkisena palveluna voisi lisätä yhteiskunnallista tasa-arvoa ja hyvinvointia 2020-luvun Suomessa? 

Tutkimukseni kautta syntyvää tietoa voivat hyödyntää julkisia palveluja tuottavat toimijat kuten taidelaitokset, kulttuuritoimi, koulutoimi, nuorisotoimi, sosiaalitoimi ja seurakunnat. Julkisten palvelujen parissa toimivat työntekijät voivat ottaa käyttöönsä taiteellisen dialogin menetelmiä ja työllistää myös taiteilijoita toteuttamaan taideprojekteja taiteellisen dialogin avaamin ajatuksin.     

Kuka tutkimuksestasi hyötyy ja miten?

Taiteellista dialogia koskeva tutkimukseni hyödyttää taiteilijoita, taiteen parissa toimivia tutkijoita, kaupungin julkisia palveluja tuottavia tahoja, Vuosaaren eri taustaisia asukkaita sekä Helsingin kaupungin suunnittelijoita ja päättäjiä. Tutkimus hyödyttää kaikkia, joita kiinnostaa löytää uusia keinoja kohentaa ihmisten elinympäristöjä ja elämää.  

Tutkimuksessa kehitetään tasa-arvoa edistäviä toimintatapoja. Tutkimus tuo tietoa eri kulttuurien kohtaamisesta suomalaisella maaperällä sekä tasa-arvoon liittyvistä erilaisista näkemyksistä. Tutkimus tuo tietoa siitä, miten taiteellisen dialogin ajatus soveltuu eri kulttuureista tuleville. Tasa-arvo on edellytys dialogin syntymiselle. Voiko dialogia syntyä, vaikka osapuolet eivät tunnustaisi tasa-arvoa? Tai voiko dialogia syntyä, kun käsitykset taiteesta vaihtelevat jyrkästi? Entä kun dialogi epäonnistuu? Mitä on dialogin epäonnistuminen? Voiko epäonnistumisen jälkeen jatkaa dialogia ja jos voi niin miten? Miten ihmiset tulevat mukaan synnyttämään dialogia ja myös määrittelemään ja arvioimaan dialogia niin, ettei se kaikki jää vain tutkijan omien ajatusten ja tulkintojen varaan?    

Millainen on visiosi tai unelmasi tulevaisuuden Suomesta taiteen ja hyvinvoinnin näkökulmasta?

Nykyistä paljon suurempi osa taiteilijoista saa palkkaa taiteen tekemisestä. On nykyistä vaihtelevampia toiminta- ja rahoitusrakenteita, joihin nykyistä suurempi kirjo erilaisia taiteilijoita voi hakeutua taiteilijan tarpeen, kiinnostuksen ja kompetenssin mukaan. Joku taiteilija voi poistaa vanhusten yksinäisyyttä, toinen lasten turvattomuutta, kolmas viedä päivisin joutilaita maisemaretkelle, neljäs organisoida maahanmuuttajien ja maassa valmiiksi asuvien yhteisen ruokapöydän. Taiteilijoilla on kyky dialogiin, jonka avulla he voivat kohdata muita ja saattaa muita kohtaamaan toisiaan.

Onko sinulla antaa tutkimuksesi pohjalta tai muuten taiteilijana ja ihmisenä jotain taiteeseen ja hyvinvointiin liittyvää neuvoa meille kaikille yksilöille toteutettavaksi tai yhteiskunnallisesti yhdessä toteutettavaksi?

Ota asiaksesi kuunnella tarkoin toista. Tartu kiinnostuksella toisen sanaan tai tekoon. Ole kiinnostunut hänestä.


Mari Martinin esittelysivu Cuporessa

Vertaisarvioitu artikkeli Dialogissa kaupunkiympäristön kanssa löytyy Teatterintutkimuksen seuran sähköisestä julkaisusta Tekijä – teos, esitys ja yhteiskunta ja sen osasta 5. Laajennettu tekijyys.