Takaisin

Kuka saa laulaa ja soittaa?



Kuva: Kalle Kallio

Monesti ajatellaan, että musikaalisuus on geneettinen piirre, johon ei voi vaikuttaa. Mutta entäpä, jos kuka tahansa voisi olla muusikko? Tässä viisi väitettä musikaalisuudesta ja muusikkoudesta.

 

Väite 1: Musikaalisuus on peritty ominaisuus. Jotkut eivät opi laulamaan tai soittamaan, koska heillä ei ole musiikillista lahjakkuutta.

Taideyliopiston Sibelius-Akatemian varadekaani, tutkija Tuire Kuusi vastaa:

”Nykyisin ajatellaan, että musikaalisuus on perinnöllistä, mutta siihen, miten yksilö musiikin parissa haluaa toimia, vaikuttaa myös ympäristö. Sanoisin, että ihminen on musikaalinen, jos on kiinnostunut musiikista.

Geneetikko Jaana Oikkosen tutkimusten mukaan perintötekijöiden osuus määrittää 21–68 prosenttia tietynlaisissa musikaalisuustesteissä pärjäämisestä. Jos siis perintötekijät vaikuttavat vain 21 prosenttia, se tarkoittaa, että ympäristön vaikutus on 79 prosenttia.

Musikaalisuus ymmärretään usein synonyymiksi kyvylle laulaa tai soittaa, mutta näin ei ole; kyky laulaa tai soittaa on oppimisen ja harjoittelemisen tulos. Musiikin parissa toimimiseen vaikuttaa paljon lapsuudenkodissa saatu altistus ja kannustus. Esimerkiksi muusikkoperheen lapsi altistuu musiikille jo ennen syntymäänsä. Musiikkia rakastavissa perheissä laulaminen tai soittaminen on itsestään selvää, siihen suhtaudutaan hyvin positiivisesti. Toisissa perheissä kiinnostus voi suuntautua johonkin muuhun, jolloin malli musiikkiin voi jäädä heikommaksi tai sitä ei ole.

Joitain esimerkkejä on kuitenkin olemassa siitä, ettei lähiympäristössä ole ollut muita musiikista kiinnostuneita ihmisiä ja silti lapsi on innostunut musiikista. Tässä perintötekijät korostuvat.

Epämusikaalisiksi itsensä kokevia on paljon enemmän kuin epämusikaalisia ihmisiä. On monia, joille joku muu on sanonut, että he eivät esimerkiksi osaa laulaa. Valitettavan usein menneisyydessä nämä tölväisijät ovat olleet opettajia, mutta onneksi pedagoginen ammattitaito on mennyt paljon eteenpäin. Toivottavasti tällainen arvottaminen vähenee muutenkin.

On myös hyvä muistaa, että musikaalisuus ei anna kenellekään soittotaitoa, soittamaan oppii vain harjoittelemalla. Hyvä pianisti on eittämättä musikaalinen, mutta ei osaa soittaa harppua."

 

Väite 2: Jos lapsi ei selviydy musiikkiopiston pääsykokeesta, hän on epämusikaalinen.

”Näin ei voi sanoa. Musiikkiopistoissa käytetään hyvin erilaisia pääsykoetestejä.

Musiikkiopiston pääsykokeissa on usein musikaalisuustestin lisäksi soitto- ja laulutestejä ja toistotestejä. Ne mittaavat keskittymiskykyä, rohkeutta toimia uudenlaisessa tilanteessa, reippautta, sosiaalisia taitoja sekä fyysistä kehittymistä. Jos viisivuotias osaa laulaa vaikean laulun oikein, se kertoo hänen musikaalisuudestaan, mutta jos hän laulaa vaikean laulun väärin, sillä ei välttämättä ole mitään tekemistä musikaalisuuden kanssa. Voi esimerkiksi olla, ettei hänen äänielimensä ole fyysisesti tarpeeksi kehittynyt. Kaikkein vaikein on mitata motivaatiota, sitä, kuka lapsista jaksaa jatkaa vielä viidenkin vuoden päästä. Nykyisin onkin monia musiikkioppilaitoksia, jotka ottavat opiskelijat sisään ilmoittautumisjärjestyksessä.

Vanhimmat musikaalisuustestit ovat yli sata vuotta vanhoja. On ajateltu, että musikaalisuutta olisi helppo mitata, mutta se käsitys on osoittautunut vääräksi. Musikaalisuus on laaja ja monimutkainen ilmiö, jota ei ole helppo tutkia. Erilaisia musikaalisuutta mittaavia testejä on kehitetty lukuisia, mutta ne kaikki mittaavat vähän eri asioita ja niiden tulokset antavat melko kapean kuvan musikaalisuudesta. Netistä löytyy useita musikaalisuustestejä."

 

Väite 3: Jos ei ole huippulahjakas musiikillisesti, mikään työ ei auta tulemaan ammattimuusikoksi.

”Väitteen voisi esittää toisinpäin: Ammattimuusikot ovat ehkä lahjakkaita, mutta ilman motivaatiota ja ahkeraa työskentelyä heistä ei ammattimuusikoita olisi tullut. On tärkeää erottaa ammattimuusikkous ja musikaalisuus perinnöllisenä ominaisuutena. Luultavasti musikaalisuus auttaa siinä, että yksilö jaksaa innostua tekemään sen valtavan työn, jota ammattimuusikoksi tuleminen yleensä edellyttää.

Vanhimmat musikaalisuustestit mittasivat sitä, mitä ammattimuusikoiden pitää osata kuten hiuksenhienoja sävelkorkeuksien erojen tunnistamista. Mutta voi olla, että erotuskyky on tulosta siitä, että on työskennellyt musiikin parissa pitkään. Tässäkin suhteessa eri muusikoiden välillä on eroja: pianistin ei tarvitse oppia erottamaan yhtä tarkkaan sävelkorkeuksia kuin viulistin tai laulajan.

Amusia on geneettinen ilmiö, jossa ihminen ei kykene erottamaan lauluja sävelmän perusteella. Hänellä ei ole välineitä käsitellä äänen korkeuksia tai muita musiikkiin liittyviä piirteitä. Tällaisesta henkilöstä ei ehkä tule ammattimuusikkoa, mutta on vaikea kuvitella, että hän kauheasti innostuisi musiikista ammattina muutenkaan. Amusia koskee muutamaa prosenttia väestöstä.”

 

Väite 4: Kuka tahansa voi olla muusikko.

ArtsEqual-tutkija Tuulikki Laes Taideyliopiston Sibelius-Akatemiasta:

”Olen sitä mieltä, että jokainen, jolla on tarve ja kutsumus tehdä musiikkia ja jakaa sitä muille, on muusikko.

Muusikon käsitteen omiminen vain tietylle koulutetulle väestölle on este sille, että musiikki saisi enemmän jalansijaa ja nähtäisiin voimavarana. Tämä avaa myös ammattimuusikoille uusia mahdollisuuksia.

Usein keskusteluissa kysytään, mitä sitten tapahtuu oikealle taiteelle, jos kaikki päästetään irti musisoimaan. Tässä peräänkuulutan luottamusta siihen, että ihmiset voivat päättää, mikä heitä koskettaa ja mitä he haluavat kuunnella.

Hyvän pedagogin pitäisi pystyä opettamaan ketä tahansa. Joissain musiikkiopistoissa oppilaat valitaan pääsykokeilla, vaikka tiedetään, että soveltuvuus ei korreloi motivaation kanssa.

Musiikkiopistoja ei ole tarkoitettu ainoastaan ammattilaisten koulutukseen, vaikka ne usein perustelevat tehtäväänsä sillä, että tarjoavat polun ammattilaisuuteen. Niiden tulisi olla koko kansan palvelu. Kaikilla, jotka ovat kiinnostuneita, myös vanhemmalla iällä, pitäisi olla mahdollisuus musiikinopiskeluun. Tämä on eettinen kysymys, jota pitäisi pohtia musiikkipedagogien keskuudessa.

Tästä päästään siihen, mitä muusikkous ylipäätään tarkoittaa. Meillä on usein aika kapea-alainen käsitys muusikkoudesta. Ajatellaan vieläkin, että jos ei osaa lukea nuotteja tai ole suorittanut musiikinperusopintoja, ei ole muusikko. Mutta joku saattaa tehdä tietokoneella musiikkia ja hänellä voi olla miljoonayleisö ilman näitä taitoja.

Tietyt ajattelutavat ja ideologiat ovat niin syvällä, ettei niitä tunnisteta. Musiikkitalolla on sarjalippukampanja ”lahjattomille”. Ikään kuin musiikkia kuuntelevat ihmiset olisivat musiikillisesti lahjattomia. Kun Pertti Kurikan Nimipäivät pääsi Suomen euroviisuedustajaksi, eräs toimittaja ehdotti, että Sibelius-Akatemian musiikinopiskelijat voisivat soittaa voittokappaleen ”niin kuin se kuuluisi soittaa”. 

Kaikkien tulisi voida kääriä hihat ja kokeilla musiikin maailmassa, mitä siellä voi tehdä, testata ja venyttää musiikin rajoja.

Musiikki on oikeastaan aika primitiivinen asia ihmisille: kaikki äidit laulavat lapsilleen ja lapset keksivät omia laulujaan. Miksi näin kiinteästi kulttuurimme liittyvä piirre pitäisi omia akateemisiin sfääreihin?”

 

Väite 5: Koskaan ei ole liian myöhäistä muodostaa omaa suhdetta musiikkiin.

Taideyliopiston Sibelius-Akatemian varadekaani, tutkija Tuire Kuusi:

”Totta. Kiinnostus musiikkiin on tärkeintä. Jos tuntee olonsa araksi, voi musiikkisuhdettaan alkaa tutkia kotona kuuntelemalla monipuolisesti erilaista musiikkia. Ja jos haluttaa laulaa mukana, siitä vaan. Jos pelkää muiden tuomiota laulutaidosta, voi olla parempi aloittaa yksin.

Nykyisin on jo erilaisia matalan kynnyksen kuoroja kuten laulamattomien kuoroja. Kansalais- ja työväenopistoissa on toisinaan aikuisille ryhmiä, joissa voi opetella tietyn instrumentin soittamista. Soittoharrastuksen voi aloittaa missä iässä tahansa.”

ArtsEqual-tutkija Tuulikki Laes Taideyliopiston Sibelius-Akatemiasta:

”Jos musiikkisuhde on ikävien kokemusten takia hankala, voi ensimmäinen askel olla se, että antaa itselleen luvan nauttia musiikista. Ensin voi hakeutua paikkoihin, missä musiikkia on ja missä sitä soitetaan. Esimerkiksi erilaiset yhteislaulutapahtumat voivat olla hyviä aloituspaikkoja. Matalan kynnyksen mahdollisuuksia on jo paljon ja niiden tarve tiedostetaan musiikinopettajakoulutuksessa, mutta pienillä paikkakunnilla harrastusmahdollisuudet voivat olla vähissä, jos aloittaa vanhemmalla iällä tai on erityisoppija.”

 

Tule kuulemaan lisää:

Tuire Kuusi ja Tuulikki Laes keskustelevat aiheesta Muusikkouden myytti Tutkijoiden yönä 29.9. Tiedekulmassa (Yliopistonkatu 4. Helsinki). Vapaa pääsy.

Tuire Kuusi ja Jaana Oikkonen pitävät Taideyliopiston yleisöluennon aiheesta Antaako musikaalisuus luvan laulaa ja soittaa?” Helsingin Musiikkitalon auditoriossa 2.11.2017 klo 16.30. Vapaa pääsy.

ArtsEqual-tutkijat Tuulikki Laes ja Pauli Rautiainen puolestaan puhuvat Taideyliopiston yleisöluentosarjassa aiheesta ”Osallistuminen taiteeseen ja kulttuuriin: elinikäinen oikeus vai velvollisuus?” Helsingin Musiikkitalon auditoriossa 30.11.2017 klo 16.30. Vapaa pääsy.