Takaisin

Säveltämiskasvatusta yli rajojen



Kirjailija Katri Tapola lasten kanssa Satu-työpajassa Länsi-Helsingin musiikkiopistossa elokuussa 2015.

 

ArtsEqual-hanke tutkii toimintamalleja, jotka tukevat yhteistyötä eri taidekasvatuskentän toimijoiden välillä tasa-arvon, osallistumisen ja hyvinvoinnin näkökulmista. Samalla se nostaa esiin jo olemassa olevia kokemuksia hyvistä käytännöistä.

Yhteistyötä voidaan tehdä kevyellä rakenteella ja osana perustoimintaa. Sen osoitti viime vuonna toteutettu säveltämiskasvatusprojekti, joka toteutettiin pääkaupunkiseudulla Länsi-Helsingin musiikkiopiston, alakoulujen ja Suomen Kansallismuseon välillä.  

Projekti sai alkunsa osana Länsi-Helsingin musiikkiopiston ja Suomen Kansallismuseon Jean Sibeliuksen 150-juhlavuoden yhteistyötä. Musiikkiopisto tuotti museolle Sibeliuksen tuotannosta kootun konserttisarjan säveltäjän elämäntyötä esitelleen näyttelyn yhteyteen. Konserteissa haluttiin nostaa esiin myös lapset ja nuoret säveltäjinä ja musiikin luova tuottaminen pedagogisena toimintana taiteen perusopetuksen kontekstissa. 

Puolisen vuotta kestäneen projektin aikana yli sata Länsi-Helsingin musiikkiopiston 9–12-vuotiasta oppilasta keksivät ryhmätöinä omia satuja ja sävelsivät niitä. Lasten satuja ja sävellyksiä esitettiin konserteissa sekä Kansallismuseossa että musiikkiopistossa. Tarinankerronnan ja ryhmäsäveltämisen työtapoja yhdistelleen työpajan vieraileviksi ohjaajiksi kutsuttiin kirjailija Katri Tapola ja säveltäjä Riikka Talvitie.

”Ajattelen, että olemme lasten kanssa yhteisen asian äärellä kirjoittavina ihmisinä”, sanoo Katri Tapola.

”Tärkeää on läsnäolo ja kohtaaminen. Keskittyminen ja jonkin toden tavoittaminen sadun kautta. Kaikessa luovassa työssä ei-tietäminen on lähtökohta. On runko ja rungon rikkominen, rakenne ja sen hajottaminen… ja uuden syntyminen.”

Työskentely kirjailijan kanssa näytti lapsille, kuinka taiteilija lähestyy omaa työtään:

”Oli kivaa nähdä oikea kirjailija! Sain erityisen vaikutteen kirjan tunnelmasta, kun hän kertoi kirjastaan hänen näkökulmasta. Kaikista parasta oli soittaa sävellyksiä eri ryhmissä. Kaikki olivat kerrassaan kiehtovia! Sävellysten sisälle ilmestyi aihe selvästi”, eräs oppilas kirjoitti kokemuksistaan.

Säveltämistä jatkettiin musiikin perusteiden tunneilla oman opettajan, Anna Kuoppamäen kanssa. Säveltäjä Riikka Talvitie vieraili ryhmissä ideoimassa lasten kanssa erilaisia lähestymistapoja työhön.

”Kokeilimme ryhmien kanssa erilaisia työskentelytapoja ja välillä meni ihan pieleenkin. Sen salliminen on itseasiassa tärkeää. Ideoita kannattaa törmäyttää ja kokeilla, mitä niistä lähtee syntymään. Lähestyn lasten kanssa säveltämistä ihan samoista lähtökohdista kuin jos tekisin itse. En koe itseäni pedagogiksi, joka opettaa valmiin asian. Tärkeää on ajatus taiteellisesta substanssista ja siitä, että on kiinni ajassa”, Talvitie kertoo.

Kansallismuseo mukaan yhteistyöhön

Musiikkityöpajoja toteutettiin myös Suomen Kansallismuseossa kaikille avoimessa Lasten lauantai –tapahtumassa. Työpajat pohjautuivat lasten satuihin ja musiikkiopiston oppilaat musisoivat niissä yhdessä museossa vierailevien lasten kanssa. Yhteistyö Kansallismuseossa jatkui myöhemmin vielä koululaisluokille suunnattujen musiikkityöpajojen muodossa. Pajojen teemaksi valittiin se, kuinka taiteen avulla voi ottaa kantaa yhteiskunnallisiin asioihin.

Työskentelyn pohjaksi otettiin Katri Tapolan syksyllä 2015 julkaistu satu Pelätin ja rastas, jossa käsitellään Suomessakin poliittisesti ajankohtaisia teemoja: vierauden pelkoa, erilaisuuden hyväksymistä ja sisäistä vapautta. Pajoja järjestettiin yhteensä kahdeksan ja osanottajat tulivat alakouluista eri puolilta pääkaupunkiseutua. Pajojen ohjaajina toimivat Riikka Talvitie ja Anna Kuoppamäki.

Suomen Kansallismuseon vastaavan museolehtorin Hanna Forssellin mielestä työpajatoiminta on tärkeä osa Kansallismuseon yleisötyötä. 

”Kansallismuseon Sibelius-aiheisella näyttelyllä oli osuva nimi: Jokainen nuotti pitää elää. Tämä oli hyvä lähestymiskulma myös näyttelyn yleisötyöhön. Vaikka näyttelyn esineet, nuottikäsikirjoitukset ja musiikkinäytteet toivatkin hyvin esille Sibeliuksen elämäntyön, päästiin musiikkia itse tekemällä vielä syvemmälle säveltäjän elämysmaailmaan ja intohimoon.”

Koululaisille tarkoitetut työpajat täyttyivät nopeasti ja tunnelma niissä oli keskittynyt ja innostunut. 

”Työpajoissa lapsille ajankohtaiset aiheet kohtasivat historian ja loivat tähän hetkeen jotain uutta”.

Projektin koululaistyöpajoja voidaan tarkastella myös semioottisen tilan valtaamisen näkökulmasta. Semioottisella tilalla tarkoitetaan elämänpiiriin kuuluvaa aluetta, jossa asioita ja ilmiöitä tehdään merkitykselliseksi (Väkevä 2004). Varsinkin niille lapsille, jotka eivät aktiivisesti harrasta musiikkia, työpajat tarjosivat kokemuksen siitä, että säveltäminen luovana toimintana on myös heidän ulottuvillaan. Säveltämiskasvatuksen tärkeänä tavoitteena voikin pitää kasvatettavan valtauttamista musiikin luovaan tuottamiseen ja toisaalta jokaisen oman äänen löytämisen tukemista musiikkikulttuurissa (Ojala & Väkevä 2013).

Uudistuva musiikkioppilaitospedagogiikka

Säveltämiskasvatus on viime vuosina löytänyt jalansijaa suomalaisessa musiikkioppilaitospedagogiikassa. Länsi-Helsingin musiikkiopistossa säveltäminen on ollut osa musiikin perusteiden opetusta ja instrumenttipedagogiikkaa jo 2000-luvun alusta lähtien.

Länsi-Helsingin musiikkiopistossa kaikki oppilaat saavat kokemuksia musiikin luovasta tuottamisesta musiikin perusteiden tunneilla. Joillekin oppilaille säveltäminen on osa laulu- tai instrumenttiopintoja ja omaa musiikillista oppimispolkua jo opintojen alkuvaiheesta lähtien.

Säveltämiskasvatuksen vakiintuminen osaksi opetuskäytäntöjä on tuonut tärkeän lisän perinteiseen musiikkioppilaitospedagogiikkaan, jossa lapsia ei välttämättä ole nähty kulttuurisina tekijöinä vaan paremminkin jo olemassa olevan musiikkikulttuurin toisintajina.

Oppilaan näkökulmasta musiikin luova tuottaminen antaa mahdollisuuksia omasta elämästä ammentavien oppimiskokemusten ja omistajuuden kokemusten rakentumiselle, mutta ryhmässä toteutettuna myös mahdollisuuden oman oppimisen jakamiseen toisten kanssa. Tässä projektissa lasten antamassa palautteessa nousi esiin erityisesti juuri yhdessä tekemisen palkitsevuus.

”Oli kivaa, kun ei tarvinnut tehdä yksin vaan kaikki teki yhdessä. Se oli ihan mahtavaa.”

”Oli hauskaa nähdä, mitä muut osaavat.”

Pedagogisena toimintana säveltäminen luo välineitä tehdä musiikillisia tutkimusmatkoja – välineitä leikkiä, kokeilla ja vertailla erilaisia musiikillisia ratkaisuja. Ryhmäsäveltäminen antaa hyviä työkaluja yhteisöllisen vuorovaikutuksen rakentamiseen ja prosessimaisen työskentelyn opetteluun.

”Opin, että erilaisista soittimista voi tehdä tarinan”, kommentoi eräs oppilas kokemuksiaan.

”Parasta oli keksiä eri kohtauksiin musiikkia ja miettiä sen olomuotoa.”

Säveltämiskasvatuksen avulla voidaan harjoitella luovalle prosessille ominaista riskien ottamista ja lopputuloksen epävarmuuden sietämistä, jotka ovat niin ikään tärkeitä elämänhallinnan taitoja.

Myös tässä projektissa joissakin oppilaiden palautteissa pohdittiin luovaan ryhmätyöskentelyyn liittyviä haasteita – sitä, että aina ei välttämättä synny toivottua lopputulosta ja että välillä ollaan erimielisiä valinnoista. Musiikin luovan tuottamisen prosesseissa hioutuvat siis myös sosiaaliset taidot. Pragmatistisen kasvatusfilosofian näkökulmasta katsottuna säveltämistä voikin tarkastella yhteisen elämismaailman tutkimisen tapana, jossa siihen osallistuvat jakavat keskenään erilaisia tapoja suhtautua ääneen ja suhteuttaa niitä toisiinsa. Toisin sanoen, musiikki ymmärretään käytäntönä, jossa ääntä käytetään toiminnassa, jonka päämääränä on vaikuttaa itseen tai toisiin (Ojala 2009).

Huolimatta aktiivisista pyrkimyksistä uudistaa musiikkioppilaitospedagogiikkaa, taide ja taidekasvatus edelleen joko kiinnostavat tai tavoittavat poikia merkittävästi vähemmän kuin tyttöjä. Myös musiikissa enemmistö pojista näyttäisi mieluummin hakeutuvan epävirallisiin oppimisympäristöihin, kuten esimerkiksi bänditoimintaan, joka tarjoaa enemmän mahdollisuuksia itseohjautuvaan musiikin tekemiseen ja vertaisoppimiseen. Onkin mielenkiintoinen kysymys, millaiseen suuntaan taiteen perusopetusta pitäisi kehittää ja millaisia vaihtoehtoisia oppimispolkuja sen tulisi tarjota puhutellakseen kaikkia lapsia ja nuoria tasapuolisesti ja sukupuoleen katsomatta.

 

Teksti: Anna Kuoppamäki

 

 

Kettu saa ystävän

 

 

Lähteet

Ojala, J. 2009. Space in musical semiosis. An abductive theory of the musical composition process. Acta Semiotica Fennica XXXIII. Imatra: The International Semiotics Institute.

Ojala, J. & Väkevä, L. 2013. (toim.) Säveltäjäksi kasvattaminen. Pedagogisia näkökulmia musiikin luovaan tekijyyteen. Tampere: Juvenes Print.

Väkevä, L. 2004. Kasvatuksen taide ja taidekasvatus. Estetiikan ja taidekasvtuksen merkitys John Deweyn naturalistisessa pragmatismissa. Acta Universitatis Ouluensis. Scientiae Rerum Socialium E 68. Oulu: Oulun yliopisto.