null ArtsEqual-esittelyssä Mariana Siljamäki



Mariana Siljamäki (LitT) on Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisen tiedekunnan yliopistonlehtori, jonka opetusalueina ovat tanssipedagogiikka, kehollinen ilmaisu ja kulttuurienvälisyys liikuntakasvatuksessa. Hän työskentelee myös taiteen perusopetuksessa tanssinopettajana ja toimii tanssiteatteri Mami Watan ohjaajana ja koreografina. Hän tekee tutkimusta Arts@School –tiimissä. Kiinnostuksen kohteena ovat kaikille tasa-arvoiset mahdollisuudet tarjoava koulutus, jossa taiteella ja kehollisella ilmaisulla on tärkeä paikkansa.

mariana.siljamaki@jyu.fi, 040 8053971

 

Mitä tutkit ArtsEqual-hankkeessa?

Tällä hetkellä tutkin Arts@School-tiimissä liikunnanopettajaopiskelijoiden kulttuurienvälistä osaamista ja opiskelijoiden kokemuksia eri kulttuureista tulevien henkilöiden kohtaamisesta liikunnassa ja tanssissa. Tutkimusaineistoa olemme hankkineet muun muassa opiskelijoiden järjestämistä kinesteettisistä kielityöpajoista, jotka suunnattiin turvapaikanhakijoille. Uusin haastatteluaineisto liittyy opiskelijoiden kokemuksiin kansainvälisen sairaanhoitajaopiskelijaryhmän, maahanmuuttajamiesten futsal-ryhmän sekä monikulttuurisen suomen kielen ryhmän opettamisesta.

Mitä ongelmaa pyrit ratkaisemaan?

Kulttuurienvälisen osaamisen tutkimus liikunnan ja tanssin yhteyksissä on Suomessa vasta alussa. Kulttuurienvälistä osaamista ja sen kehittymistä on tutkittu kansainvälisesti, mutta monissa tutkimuksissa kehollisuuden merkitys jää usein taka-alalle. Liikuntakasvatuksessa ja tanssissa kehollisuus on avainasemassa liittyen esimerkiksi oppilaiden ja heidän huoltajiensa käsityksiin siitä, miten kehoon suhtaudutaan, millainen pukeutuminen on soveliasta, missä tilanteessa ja keitä voidaan koskettaa tai millä tavalla eri sukupuolet ovat keskenään tekemisissä liikuntatilanteissa. Siksi olemme vastanneet haasteeseen tutkia kulttuurienvälisyyttä kehollisuuden merkityksen huomioiden.

Tulevilla liikuntakasvattajilla ja tanssin parissa työskentelevillä henkilöillä on merkittävä rooli siinä, miten he pystyvät tukemaan oppilaita osallistumaan tasa-arvoisesti esimerkiksi kulttuuri- tai uskontotaustasta riippumatta koululiikuntaan ja tanssiin. Opettajat voivat myös auttaa oppilaita löytämään luottamuksen omaan kehoonsa ja saamaan iloa liikunnasta ja kehollisesta ilmaisusta myös koulun päätyttyä aikuisina.

Miten tutkimuksesi liittyy ArtsEqualin ydintehtävään tutkia, kuinka taide julkisena palveluna voisi lisätä yhteiskunnallista tasa-arvoa ja hyvinvointia 2020-luvun Suomessa?

Tutkimuksemme tekee näkyväksi, miten kehollisuuden, liikunnan ja tanssin parissa työskentelevät opettajat voivat laajentaa ammatti-identiteettiään ja rikkoa rajoja opettamalla kinesteettisesti kieltä esimerkiksi tanssin, liikkeen, kehorytmien tai pelien avulla. Kielenopetuksen avulla voidaan parhaimmillaan tukea eri kulttuureista tulevia henkilöitä integroitumisessa pienempiin ja isompiin yhteisöihin, kuten kouluun. Tämä tukee yhteiskunnallista tasa-arvoa ja parhaimmillaan hyvinvointia.

Tarvitaan pitkäjänteistä ja kriittistä tarkastelua liittyen yhteiskunnan ja koulun rakenteisiin sekä opettajankoulutuksen kehittämiseen. Sosiaalinen oikeudenmukaisuus ei vielä parhaalla mahdollisella tavalla toteudu Suomessa, eikä kaikilla ihmisillä ole tasa-arvoisia mahdollisuuksia osallistua hyvinvointia tukevaan taiteen peruspetukseen tai muuhun vastaavaan toimintaan esimerkiksi taloudellisen tilanteensa vuoksi.

Kuka tutkimuksestasi hyötyy ja miten?

Tutkimustietoa voivat hyödyntää liikunnanopettajat, tanssinopettajat ja –opettajiksi opiskelevat, valmentajina työskentelevät henkilöt sekä kaikki opettajat, joiden opetusalueeseen liittyy olennaisesti kehollisuus. Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää opettajankoulutuksen, kuten liikunnan ja tanssinopettajakoulutuksen kehittämisessä sekä kehollisen / kinesteettisen kielenoppimisen eri yhteyksissä.

Arts@School -tiimissä toteutetun tutkimuksemme mukaan toiminnalliset ja lyhyetkin kohtaamiset eri kulttuureista tulevien ihmisten kanssa olivat suurimmalle osalle liikunnanopettajaopiskelijoita merkityksellisiä ja saivat opiskelijat miettimään opettajaidentiteettiään aiempaa laajemmin. Tutkimuksemme johtopäätelmänä olemme esittäneet, että toiminnalliseen vuorovaikutukseen kulttuurisesti monimuotoisten ryhmien kanssa tulisi tarjota enemmän huomiota ja resursseja kaikessa opettajankoulutuksessa. Kohtaamiset eivät kuitenkaan pelkästään riitä, vaan tarvitaan myös kokemusten ja tunteiden reflektointia.  Tämän vuoksi liikunnanopettajakoulutukseen kuuluvaan, kulttuurienvälisyyttä käsittelevään kurssiin lisättiin seminaari, jossa puretaan kulttuurisesti monimuotoisissa, liikunnallisissa kohtaamisissa esille tulleita tilanteita ja niiden herättämiä kokemuksia. Tämä on konkreettinen esimerkki tutkimustulosten soveltamisesta. 

Millainen on visiosi tai unelmasi tulevaisuuden Suomesta taiteen ja hyvinvoinnin näkökulmasta?

Ihmiset arvostaisivat moninaisuutta ja toisiaan erilaisista mielipiteistä ja taustoista riippumatta. Taidetta ei kategorisoitaisi voimakkaasti, vaan monenlainen taide olisi sitä ”oikeaa”. Taide ei ole toisaalla, vaan myös arjessa voi kokea tai tuottaa itse taiteellista toimintaa. Pidän kovasti ajatuksesta taiteen kokonaisvaltaisuudesta, jonka olen oppinut useilla Länsi-Afrikan tanssimatkoillani. Siellä monissa kielissä on yksi sana, joka kuvaa yhtä aikaa tanssia, laulua, musiikkia ja joskus koko elämää.

Onko sinulla antaa tutkimuksesi pohjalta tai muuten jotain taiteeseen ja hyvinvointiin liittyvää neuvoa meille kaikille?

Ole avoin ja uskaltaudu tutustumaan monenlaiseen taiteeseen sekä tekijänä että kokijana. Turhat ja liian tiukat raamit voi laittaa romukoppaan. Tanssia opettaessani olen huomannut, että suurimmat esteet oman kehon liikkeestä nauttimiselle ovat henkilön itse itselleen asettamat. Kaiken ikäisenä voi aloittaa tanssimisen, myös aikuisena. On ollut hienoa nähdä, miten tanssi on kantanut monia yli vaikeiden elämäntilanteiden. Yhden tanssinharrastajan sanoin: ”tanssi on erilainen olemisen tila”. Samanlaisia kokemuksia voi saada myös muista taiteista.

 

Tanssiteatteri Mami Watan facebook