Takaisin

ArtsEqual-esittelyssä Kai Lehikoinen



Taideyliopiston CERADA-tutkimuskeskuksen johtaja, professori Kai Lehikoisen tutkimustyö liittyy esitysten merkityksiin ja tulkintaan sekä taiteen keinoihin vahvistaa hyvinvointia yhteiskunnassa. Hän on erityisen kiinnostunut taiteellisiin interventioihin liittyvistä taiteellisista, taiteellis-pedagogisista ja taiteellis-tutkimuksellisista käytännöistä. Hänen viimeisimmät julkaisunsa käsittelevät muun muassa tanssin sanallistamista ja tulkintaa, esityksen intertekstuaalisuutta, taiteilijan laajentuvaa asiantuntijatyötä ja siihen liittyvää erityisosaamista sekä taiteen palveluja koskevaa oikeutuspuhuntaa.

 

Mitä tutkit ArtsEqual-hankkeessa?

Tutkin taiteen saatavuutta ja saavutettavuutta kulttuuristen oikeuksien ja kulttuurihyvinvoinnin toteutumisen näkökulmista. Olen kiinnostunut siitä, miten taiteisiin osallistuminen vahvistaa ihmisen kulttuurista ja sosiaalista pääomaa ja lisää siten myös ihmisten mahdollisuuksia elää ja toimia tavoilla, joista syntyy hyvinvointia ja yhteistä hyvää. Tarkastelen erityisesti taiteisiin ja taidekasvatukseen osallistumista sosiaali- ja terveysalan ympäristöissä kuten esimerkiksi vanhustyössä ja maahanmuuttajien kotoutuksessa.

Näen, että kulttuurihyvinvoinnin toteutumisen perusta on kulttuurisissa perusoikeuksissa, jotka valtiosääntö turvaa. Nämä oikeudet on turvattu Suomen perustuslaissa, YK:n ihmisoikeuksien julistuksessa ja monissa Suomea sitovissa kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa. Tämä tarkoittaa sitä, että kaikilla ihmisillä tulee olla yhdenvertaiset mahdollisuudet päästä osallisiksi taide- ja kulttuuripalveluista ja niiden kautta kulttuurihyvinvoinnista.

Toimin ArtsEqual-hankkeen varajohtajana, tutkimusryhmän Arts in Health, Welfare and Care tiimijohtajana ja tutkijana tutkimusryhmässä Visions – Systems Analysis and Policy Recommendations. Omassa tutkimusryhmässäni tarkastelen osallistumisen mahdollisuuksia ja ihmisen hyvinvointia vahvistavaa koulutusjärjestelmän ulkopuolella tapahtuvaa oppimista (non-formal learning) tanssitaiteen palvelutoiminnan viitekehyksessä. Tutkimukseni fokuksessa on tanssikummitoiminta, jota ArtsEqual-hankkeen vuorovaikutuskumppani Läntinen tanssin aluekeskus toteuttaa Varsinais-Suomen ja Satakunnan alueilla. Visions-ryhmässä hyödynnämme systeemiajattelua pohtiessamme taiteen ja taidekasvatuksen palvelujen kehittämistä Suomessa. Lisäksi tarkastelemme, miten taiteilijan ja taidekasvattajan työn muutos ja laajentuva ammattilaisuus taiteissa tulisi huomioida korkea-asteen koulutusten kehittämisessä taidealalla.

Mitä ongelmaa nykytilanteessa pyrit ratkaisemaan?

Pyrin ratkaisemaan sitä, miten mahdollisimman monet ihmiset voisivat niin halutessaan vahvistaa kulttuurihyvinvointiaan taiteisiin osallistumalla läpi elämänkaaren ja kaikissa elämäntilanteissa. Kulttuurihyvinvoinnin käsitteellä tarkoitan kulttuuriin ja taiteisiin osallistumisesta syntyvää kulttuurisen ja sosiaalisen pääoman lisääntymistä sekä sen myötä ihmisen toimijuuden, kykyjen ja toiminnan vahvistumista tavoilla, jotka mahdollistavat henkilökohtaisen tai yhdessä koetun hyvinvoinnin vahvistumisen.

Kansallisessa yhteistyössä muun muassa opetus- ja kulttuuriministeriön, sosiaali- ja terveysministeriön ja Taiteen edistämiskeskuksen kanssa pyrin ratkaisemaan sitä, miten taiteen ja taidekasvatuksen palveluja saataisiin sosiaali- ja terveysalan ympäristöihin osana sote- ja maakuntauudistusta. Pyrin myös ratkaisemaan, miten laajentuvaan ammattilaisuuteen liittyvää erityisasiantuntemusta voidaan vahvistaa kehittämällä korkea-asteen koulutuksia taidealalla.

Miten tutkimuksesi liittyy ArtsEqualin ydintehtävään tutkia, kuinka taide julkisena palveluna voisi lisätä yhteiskunnallista tasa-arvoa ja hyvinvointia 2020-luvun Suomessa?

Tanssikummitoimintaa koskeva tutkimukseni liittyy siihen, miten taide ja erityisesti tanssi voi synnyttää kulttuurihyvinvointia esimerkiksi tuetun asumisen yksiköissä ja kotihoidon piirissä olevien myöhäisikäisten ihmisten elämässä ja kotoutukseen osallistuvien maahanmuuttajien arjessa. Tutkin myös mahdollisia eriarvoisuutta tuottavia mekanismeja toiminnan eri tasoilla. Lisäksi tutkin tanssitaiteilijoiden ja -pedagogien tarvitsemaa erityisosaamista tanssikummitoiminnassa ja yleisemmin tanssiperustaisissa asiantuntijapalveluissa.

Kuka tutkimuksestasi hyötyy ja miten?

Tutkimuksestani syntyvä uusi tieto ja oivallukset auttavat kehittämään kulttuurihyvinvointia vahvistavia taidepalveluja ja lisäämään niiden saavutettavuutta yhteiskunnassa. Tällaisista palveluista on hyötyä erityisesti silloin, kun uhkana on sosiaalinen syrjäytyminen, eristäytyminen yhteiskunnasta, yksinäisyys, mielenterveydelliset haasteet, tarve integroitua kulttuuriin tai lisätä elämän merkityksellisyyden tunnetta. Toivon, että kulttuurihyvinvointia ja kulttuurisia oikeuksia koskevat asiat, joista olen puhunut ja kirjoittanut paljon viime aikoina, huomioitaisiin maakuntien kulttuurihyvinvointisuunnitelmissa ja osana sote-uudistusta. Näin taiteen palveluja saataisiin nykyistä paremmin esimerkiksi myöhäisikäisten ihmisten, nuorten ja maahanmuuttajien hyödyksi. Tutkimuksellani pyrin vaikuttamaan myös tutkintokoulutusten ja uusien erikoistumiskoulutusten kehittämiseen taidealalla.

Millainen on visiosi tulevaisuuden Suomesta taiteen ja hyvinvoinnin näkökulmasta?

Tulevaisuuden Suomessa taiteellinen luovuus, kulttuuriosaaminen ja yleisemmin sivistys ymmärretään ihmisten hyvinvoinnin ja kansallisen menestyksen peruspilareiksi. Aktiivisen taiteisiin ja kulttuuriin osallistumisen ymmärretään kartuttavan ihmisen kulttuurista ja sosiaalista pääomaa ja sitä kautta toimintamahdollisuuksia ja -kykyä. Taiteilijoiden, taidekasvattajien ja taiteilija-tutkijoiden monipuolinen asiantuntemus ja erityisosaaminen on saatu mukaan moniammatillisiin tiimeihin ja verkostoihin, joissa etsitään kestävää kehitystä ja hyvinvointia vahvistavia yhteiskunnallisia ratkaisuja ja kehitetään sosiaalisia innovaatioita. Kulttuuristen oikeuksien ja kulttuurihyvinvoinnin toteutuminen on huomioitu kuntien ja maakuntien strategioissa ja palvelulupauksissa. Ihmisten taiteellisen luovuuden, kulttuuriosaamisen ja kulttuurihyvinvoinnin vahvistamiseen annetaan hyvät valmiudet kaikille koulussa ja ihmisiä kannustetaan käyttämään omaa osaamistaan rohkeasti ja luovasti monenlaisissa ympäristöissä ja tilanteissa niin työelämässä kuin vapaa-aikana. Kaikki tämä on osaltaan kehittänyt vastuullista ja mukaansa ottavaa toimintakulttuuria, purkanut yhteiskunnallista eriarvoisuutta ja synnyttänyt hyvää pössistä, josta Suomi tunnetaan maailmalla.

Onko sinulla antaa jotain taiteeseen ja hyvinvointiin liittyvää neuvoa ihan meille kaikille?

Anna itsellesi mahdollisuus tulla vaikuttuneeksi taiteista ja taiteen opettaa elämän suurista kysymyksistä. Pane syrjään ennakko-oletuksesi siitä, mitä taide on tai mitä sen pitäisi olla. Pane syrjään ajatukset omasta osaamisestasi ja kyvyistäsi. Asetu taiteen äärelle, avaa aistisi ja anna teoksen tai esityksen tulla omaksi kokemukseksesi. Kuulostele kokemustasi – sitä, miten se elää ja muuttuu hetkessä. Miltä se tuntuu kehossasi? Minkälaisia ajatuksia ja merkityksiä taidekokemuksesi herättelee sinussa tai kutsuu puoleensa? Minkälaisia tulkintoja nämä ajatukset ja merkitykset antavat sinun esittää ja perustella? Mitä oivallat maailmasta, elämästä ja itsestäsi tämän luovan ja tulkinnallisen prosessin avulla? Pohdi, mitä merkitystä tällä oivalluksella voi olla omassa elämässäsi. Kutsu joku toinen mukaan ja keskustelkaa taidekokemuksistanne, esittämistänne tulkinnoista ja oivalluksista. Mitä uutta, yhteisesti jaettua ymmärrystä tällainen vuoropuhelu taiteen äärellä synnyttää?

 

Kai Lehikoisen tutkijasivut

Arts in Health, Welfare and Care –tutkimusryhmä