Takaisin

ArtsEqualin tutkijaesittelyssä Anna Kuoppamäki



Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa musiikkikasvatuksen tutkijana toimivan Anna Kuoppamäen väitöstutkimus (2015) tarkasteli lasten sukupuoleen sidottuja neuvotteluita musiikin ryhmäopetuksen kontekstissa.

Yhteystiedot: anna.kuoppamaki@gmail.com

 

Mitä tutkit ArtsEqual-hankkeessa?

Olen musiikkikasvattaja, lauluntekijä ja musiikkikasvatuksen tutkija. ArtsEqual-hankkeessa tutkin nuorten musiikillisten oppimispolkujen rakentumista musiikin eri toimintaympäristöissä, kuten taiteen perusopetuksessa ja kulttuurisen nuorisotyön piirissä, sekä sosiaalisia ja kulttuurisia mekanismeja, jotka rajoittavat nuorten pääsyä musiikin harrastamiseen ja luovaan kulttuuriseen osallisuuteen. Erityisesti olen kiinnostunut nuorten kulttuurisesta tekijyydestä ja musiikin harrastamisen sukupuolittuneisuudesta. Teen tutkimuksessani yhteistyöstä Nuorisotutkimusverkoston tutkijan Fanny Vilmilän kanssa.

 

Mitä ongelmaa nykytilanteessa pyrit ratkaisemaan?

Opetushallituksen (2016) teettämässä koululaiskyselyssä nuoret mainitsivat musiikin yhdeksi suosituimmista harrastustoiveistaan. Silti Taiteen perusopetuksen piirissä musiikkia opiskelee vain noin 4,7 prosenttia koko ikäluokasta. Suurin osa lapsista ja nuorista harrastaa siis Taiteen perusopetuksen ulkopuolella kulttuurisen nuorisotyön piirissä ja yksityisellä sektorilla. Tarvetta olisi niin sanotun matalankynnyksen musiikkikasvatuksen lisäämiseen sekä Taiteen perusopetuksen ja kulttuurisen nuorisotyön välisen synergian vahvistamiselle.

 

Miten tutkimuksesi liittyy ArtsEqualin ydintehtävään tutkia, kuinka taide julkisena palveluna voisi lisätä yhteiskunnallista tasa-arvoa ja hyvinvointia 2020-luvun Suomessa? 

Vaikka Suomi tunnetaankin vahvana musiikkikasvatusmaana, on hallituksen kärkihankkeen peränkuuluttama taiteen ja taidekasvatuksen saavutettavuus edelleen haaste myös musiikissa. Saavutettavuutta tarkastellaan usein alueellisista ja sosioekonomisista lähtökohdista käsin, mutta se on näitä laajempi kysymys.

Saavutettavuuteen vaikuttavat myös esimerkiksi sukupuoleen sidotut kulttuuriset asenteet, jotka sukupuolittavat harrastamisen toimintaympäristöjä ja musiikin käytäntöjä. Musiikkiopistoissa pääasiassa taidemusiikkia harrastavista oppilaista noin 70 prosenttia on tyttöjä, kun taas esimerkiksi nuorisotyön tarjoamassa bänditoiminnassa suurin osa on poikia. Tutkimuksemme antaakin viitteitä siitä, että musiikin genret ovat edelleen sukupuolittuneita ja esimerkiksi populaarimusiikissa istuu sitkeästi ”tytöt laulavat ja pojat soittavat” -asetelma. Kulttuurisen ja sosiaalisen saavutettavuuden näkökulmasta on tärkeää haastaa näitä sukupuoleen sidottuja stereotyyppisiä käsityksiä sekä julkisessa keskustelussa että musiikinopetuksen eri ympäristöissä. Lisäksi lapsille ja nuorille tulisi tarjota erilaisia oppimispolkuja musiikissa, jotka mahdollistaisivat musiikin harrastamisen eri ikäkausina ja vaihtelevalla intensiteetillä. Nyt musiikinharrastamisen aloittaminen painottuu varhaiskasvatusikään, jossa vanhempien ohjaus korostuu. Tutkimuksessamme haastateltujen nuorten mukaan pääsy laadukkaaseen opetukseen on vaikeaa, jos oma kiinnostus musiikkiin herää esimerkiksi yläkouluiässä.

 

Kuka tutkimuksestasi hyötyy ja miten?

Taiteen perusopetuksen ja kulttuurisen nuorisotyön toimijat ja koulutuksen suunnittelijat.

 

Millainen on visiosi tai unelmasi tulevaisuuden Suomesta taiteen ja hyvinvoinnin näkökulmasta?

Haluan nähdä Suomen maana, jossa musiikinoppiminen on moniäänistä ja elinikäistä, ja jossa myös lapset ja nuoret nähdään kulttuurisina toimijoina ja tekijöinä.

 

Onko sinulla antaa tutkimuksesi pohjalta tai muuten taiteeseen ja hyvinvointiin liittyvää vinkkiä, neuvoa, toivetta meille kaikille?

Elämme valitettavasti aikaa, jossa populismi ja jopa protektionismi uhkaavat kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa sovittuja yhteisiä arvoja ja toimintatapoja. Taiteet ja taidekasvatus voivat omalta osaltaan toimia vastavoimana tällaiselle ajattelulle, kuten ovat osoittaneet tämänkin vuoden aikana yli 10 000:n taide- ja kulttuurialoilla toimivan ihmisen kannanotot inhimillisen ja lainmukaisen turvapaikkamenettelyn puolesta tai vaikkapa Riikka Talvitien uusi ooppera Tuomarin vaimo (2017), joka käsittelee poliittisen vastarinnan kysymystä surullisen ajankohtaisesti. Monien opettajien arjessa kulttuurinen moninaisuus ja siihen liittyvät kysymykset ovat jo arkipäivää, ja esimerkiksi uudessa ja parhaillaan käyttöön otettavassa Opetussuunnitelmien perusteissa (OKM 2014) kulttuurinen moninaisuus nähdään yhteiskuntamme voimavarana. Haluan  ainakin itse opettajana, tutkijana ja taiteilijana toimia tällaisen ajattelun puolesta.