Takaisin

ArtsEqualin tutkijaesittelyssä Minja Koskela





Mitä tutkit ArtsEqual-hankkeessa?

Tutkin bändisoiton opetusta suomalaisen yläkoulun monikulttuurisessa musiikinluokassa. Selvitän tutkimuksessani, miten esimerkiksi sukupuoli, kulttuuri ja rodullistaminen näkyvät suomalaisen musiikinopetuksen arjessa sellaisessa luokassa, jossa oppilaiden taustat saattavat olla hyvinkin erilaiset. Tavoitteenani on selvittää, miten musiikinopetuksesta saataisiin entistä demokraattisempaa ja yhdenvertaisempaa.

Mitä ongelmaa nykytilanteessa pyrit ratkaisemaan?

Suomalainen yhteiskunta on aina ollut monikulttuurinen, mutta syksyllä 2015 kärjistyneen pakolaiskriisin jälkeen monikulttuurisuudesta on tullut entistä näkyvämpi ja puhutumpi yhteiskunnallinen ilmiö. Keskustelussa on ollut ajoittain läsnä jopa suoranainen rasismi. Koulututkimuksissa on usein viitattu kouluun yhteiskunnan pienoismallina, joten samat keskustelut koskettavat vääjäämättä myös koulua ja koululaisia. Haluan selvittää, miten koulukäytännöistä saataisiin musiikin opetuksen - ja erityisesti bändisoiton - osalta sellaisia, että ne palvelisivat tasa-arvoisesti jokaista oppilasta. Ajatukseni on, että monikulttuurisen yhteiskunnan yhdenvertaistuminen vaatii jatkuvaa dialogia eri kulttuurien ja toimijoiden välillä.

Miten tutkimuksesi liittyy ArtsEqualin ydintehtävään tutkia, kuinka taide julkisena palveluna voisi lisätä yhteiskunnallista tasa-arvoa ja hyvinvointia 2020-luvun Suomessa?

Perusopetus läpäisee kaikki yhteiskuntaluokat, sukupuolet ja kulttuuritaustat, joten musiikki, joka on pakollinen osa perusopetusta, on yhtenä taiteen muotona jokaisen suomalaisen saatavilla yhteiskunnallisesta taustasta riippumatta. Tutkimusten mukaan musiikki on lisäksi keskeinen alue, jossa nuoret neuvottelevat toimijuuksistaan ja identiteeteistään. Kun musiikin opetuskäytäntöjä kehitetään sellaisiksi, että ne palvelevat kaikkia oppilaita tasa-arvoisesti, tullaan samalla kehittäneeksi kaikille yhteistä taideopetusta siten, että se lisää jatkossa entistä enemmän lasten ja nuorten yhdenvertaisuutta - ja näin ollen myös yhteiskunnallista tasa-arvoa.

Kuka tutkimuksestasi hyötyy ja miten?

Tutkimukseni hyödyttää kansallisia sekä kansainvälisiä musiikinopettajia edistämällä musiikinopettajan työn ja käytäntöjen kehittämistä. Tutkimuksestani hyötyvät myös tulevaisuuden yläkoululaiset, joille toivon tutkimuksellani viitoittavani entistä demokraattisempaa ja yhdenvertaisempaa koulupolkua. Koska tutkin omaa opetustani, toivon hyötyväni tutkimuksestani myös itse tulemalla kriittisemmäksi ja sensitiivisemmäksi opettajaksi.

Millainen on visiosi tai unelmasi tulevaisuuden Suomesta taiteen ja hyvinvoinnin näkökulmasta?

Tulevaisuuden Suomessa taiteen tulisi olla entistä helpommin jokaisen suomalaisen saatavilla asuinpaikasta tai pankkitilin saldosta riippumatta. Toivon myös, että taiteilijoiden ja taideopettajien ei tulevaisuuden Suomessa tarvitsisi perustella työnsä arvoa.

Onko sinulla antaa tutkimuksesi pohjalta tai muuten taiteilijana, ihmisenä jne. jotain taiteeseen ja hyvinvointiin liittyvää vinkkiä, neuvoa, toivetta joko ihan meille kaikille yksilöille toteutettavaksi tai yhteiskunnallisesti yhdessä toteutettavaksi.?

Yhteiskunnallinen kritiikki on tarpeen, jotta tasa-arvo edistyisi. Älä epäröi nostaa esiin yhteiskunnallisia epäkohtia, mutta ole avoin myös omaan toimintaasi kohdistuvalle kritiikille. Tiivistettynä: tunnista etuoikeutesi äläkä pelkää kriittisyyttä!

 

Arts@School-tutkimusryhmä

Minja Koskelan Bluestocking-blogi Lily-verkkolehdessä

 

 

Minja Koskela kertoo tutkimuksestaan